Seksiriippuvuus

Suomessa on arviolta 70 000 seksiriippuvaista ihmistä

Yle haastatteli Sexpossa työskentelevää seksuaaliterapeutti Karoliina Vuohtoniemeä, joka on erikoistunut seksiriippuvuuden, tai rakkausriippuvuuden, kuten monet naiset asiasta mieluummin puhuvat, hoitamiseen. Hänen arvionsa mukaan Suomessa on noin 70 000 enemmän tai vähemmän seksiriippuvaista aikuista. Tarkkaa lukumäärää on mahdoton arvioida, mutta Suomen kanssa samankaltaisissa maissa, kuten Britanniassa, seksiaddiktio koskettaa noin viittä prosenttia aikuisväestöstä. Vuohtoniemen mukaan suurin osa heistä vaikenee ongelmastaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että addiktiosta puhuminen on vain seksikielteisten ihmisten paasausta ja jokaisen pitäisi saada olla villi ja vapaa ja tehdä sängyssään mitä haluaa. Asia onkin toki näin silloin kun kyse on omasta valinnasta ja elämäntavasta, ei addiktion ohjaamasta ongelmasta. Seksiaddiktio ei ole oma valinta vaan vakavasti otettava terveysongelma. 

Moni taistelee ongelman kanssa vuosia ennen kuin hakee apua, sillä seksiaddiktioon, kuten muihinkin addiktiosairauksiin liittyy usein vahva häpeän tunne. Vuohtoniemi on erityisen huolissaan addiktiosta kärsivistä naista, joita hänen mukaansa on paljon. Monet naiset puhuvatkin rakkausriippuvuudesta, sillä riippuvuus läheisyydestä ja ihmissuhteista nähdään hyväksyttävämpänä kuin seksiaddiktio. Kyseessä on kuitenkin samantyylinen riippuvuus ja hoitokeinot ovat samat kuin seksiriippuvuudessa. 

Tällä hetkellä Vuohtoniemi kääntää ja toimittaa Suomen oloihin sopivaksi ensimmäistä suomenkielistä kirjaa seksiriippuvuuden hoitamisesta. Alkuperäinen teos on brittiläisen uranuurtajan Paula Hallin kirjoittama. 

Milloin aktiivinen seksielämä tai seuranhaku sitten menevät addiktion puolelle? Vaihtuvat kumppanit ja pornon katselu eivät välttämättä kerro vielä addiktiosta. Riippuvuudesta puhutaan vasta silloin kun seksuaalinen käytös tai ajatukset alkavat häiritä normaalia elämää ja olla pakonomaisia. Pahimmillaan esimerkiksi äärimmilleen menneestä kumisaapasfetissistä kärsivä ei voi mennä sadepäivänä lainkaan ulos, koska näkee ympärillään pelkkiä saappaita. Vuohtoniemen mukaan addiktiosta on kyse silloin, kun seksikäyttäytyminen alkaa aiheuttaa henkilölle itselleen ongelmia eikä hän ongelmista huolimatta pysty lopettamaan kyseistä käytöstä. Onkin tärkeää tehdä ero normaaliin seksuaalisuuteen kuuluvan toiminnan ja addiktion välillä. 

Riippuvuuksien hoitoon erikoistuneen A-klinikkasäätiön mukaan seksuaalisen toiminnan haitat määrittelee yksilö oman kokemuksensa perusteella. Samanlaista toimintaa voi ilmetä myös hallittuna, normaaliin seksuaalisuuteen kuuluvana. Kun seksiin liittyvä toiminta ei enää tuota nautintoa, käyttäytyminen on pakonomaista. Aktiviinen seksielämä, vaihtuvat kumppanit, usein toistuva pornon katselu ja vaikka päivittäinen masturboiminen eivät automaattisesti tarkoita seksiriippuvuutta. Mutta jos pornoa on pakko katsoa kesken työpäivääkin, se alkaa häiritä työtehtävien hoitamista tai esimerkiksi jos kaikki rahat alkavat mennä maksullisen seksin ostamiseen, on jo syytä olla huolissaan. 

Addiktion syntyyn vaikuttaa mm. addiktion kohteena olevan asian vapaa saatavuus, koetut traumat lapsuudessa tai varhaisaikuisuuden parisuhteissa, omat traumat ja esimerkiksi lapsuudessa mahdollisesti syntyneet kiintymyssuhdevauriot. Vuohtoniemi muistuttaa, että pohjimmiltaan addiktiossa on kyse jostain muusta kuin seksistä. Ylipäätään erilaiset riippuvuudet palvelevat monia tarkoituksia. Joillekin se riippuvuus sattuu olemaan seksi, joku toinen koukuttuu uhkapeleihin tai alkoholiin. Moni riippuvainen kuvaakin addiktoituneen seksikäyttäytymisen olevan eräänlainen puudutusaine henkiselle kivulle. 

Aina taustalla ei tarvitse olla edes traumaa. Addiktio voi olla myös opittu tapa. Meillä on sukupolvi, joka on syntynyt nettimaailmaan ja loputtoman pornon tarjontaan. Seksiriippuvuutta voi silti ruokkia myös lapsena tai nuorena saatu puutteellinen tai kielteinen seksuaalikasvatus. Vuohtoniemi kertoo, että joku on voinut vaikka oppia siihen, että pornon katselu auttaa, jos olo on surkea ja yksinäinen. Ahdistus helpottaa hetkeksi ja toimintaa lähtee helposti toistamaan aina, kun paha olo yllättää. Aluksi opittu tapa voi toimia ja tuottaa nautintoa mutta hyvä vaikutus katoaa, kun toiminta alkaa hallita elämää liikaa. 

Laadukas seksuaalikasvatus ennaltaehkäisee seksuaaliriippuvuuden syntymistä ja Vuohtoniemi onkin huolissaan nuorten seksuaalikasvatuksen laadusta. Hänen mukaansa on huolestuttavaa, että vanhemmat rajaavat kyllä ruutuaikaa, mutta eivät välttämättä osaa puhua seksistä ja pornosta nuorilleen oikein ja oikeaan aikaan. 

Onneksi seksiriippuvuutta voidaan myös hoitaa. Riippuvuuden kanssa ei siis kannata jäädä yksin. Apua ja vertaistukea on saatavilla ja ensimmäinen ja tärkein askel kuten muidenkin riippuvuuksien hoidossa on tiedostaa ja myöntää, että omassa käytöksessä kaikki ei ole ihan kunnossa. Ongelmaan voi hakea apua vaikkapa vertaistuen muodossa Nimettömät seksiaddiktit-sivustolta. Ajatuksistaan kannattaa keskustella myös ammattiauttajan kanssa. Terapian avulla pyritään vaikuttamaan kaikkiin riippuvuuden vaiheisiin. Käytöksen muuttaminen on mahdollista vasta, kun tiedostaa tunteet toiminnan takana. 

Seksiriippuvaista on siis aivan yhtä turhaa käskeä ryhdistäytymään kuin alkoholistia käskeä panemaan korkki kiinni. 

Lähde YLE 24.11.2018 klo 7:20